Vetouistelua aloin harrastaa  -84 ja ensimmäisen oman veneeni hankin jo seuraavana vuonna. Se oli Terhi Fun, jossa oli tuohon aikaan edistyksellinen Yamaha 9,9 nelitahtimoottori, joka reilun vuoden kuluttua sai tehdä tilaa 15 hv:n Yamahalle.

Vetouisteluun moottoria käyttäen suhtauduttiin tuohon aikaan erittäin kielteisesti kalastuskunnissa ja uistelulupia ei Mikkelin alueelle, Luonteria lukuun ottamatta, tahtonut saada millään. Niinpä trailerimatkailu tuli varsin tutuksi ja usein kalareissut suuntautuivat kalarikkaalle Puruvedelle.

Pikkuhiljaa suhtautuminen lajiin alkoi kuitenkin lämmetä ja Puulavesi Mikkelin lähistöllä vapautui vetouistelijoille. Puulassa ei virallisten tietojen mukaan pitänyt olla tuolloin järvilohta ollenkaan, mutta vuonna -86  sieltä saatiin uistelemalla lukuisa määrä kooltaan 4-5 kg järvilohia. Seuraavana vuonna, 1987, jolloin itsekin aloin siellä kalastaa, on tiedossani n. 9 varmaa järvilohta painoltaan 6,5-10 kg. Nämä kalat on saatu 4:n venekunnan toimesta....  Toki on varmasti useita muitakin saman kokoluokan kaloja saatu tuolloin, joista en ole tietoinen. Monillahan ei ole tapana puhua saaliistaan julkisesti, ainakaan Savossa! Itselläni oli onni saada noista kaloista 4, joista suurin painoi 10,1 kg ja seuraavat pienempään päin olivat 8 kg, 7 kg ja 6,7 kg.  Ettei kuulostaisi liian helpolta, kerrottakoon että ensimmäiset 100 tuntia tulikin vedettyä tyhjää, ilman että vapa värähtikään ja ensimmäinen tärppi oli sitten hauki...  Koko vuoden vetotunnit olivat yli 300 ja kausi jäi vähän kesken kun piti lähteä ulkomaille hommiin.

Yhden vastaavan kaliiberin kalan menetin samana vuonna.  "Tärppi" oli kuitenkin ikimuistettava, sillä laukaisinpituus oli vain 5-6 metriä ja laukaisin saman verran syvällä. Vavan notkahdettua takilasta oli kala saman tien kokonaan ilmassa. Neljän ilmahypyn ja 150 metrin siiman ulosvetäisyn jälkeen se vain yksinkertaisesti irtosi kesken vedon... seurasi epätodellinen tunne: Voi v..ttu, ei oo totta! Sekunnin kävi mielessä heittää koko virveli perään, mutta järki voitti. Vaikka olin pari samanmoista jo tuona kesänä saanut, ei tuollaisen kalan menettämistä koskaan  opi. Joka muuta väittää niin valehtelee. Itse asiassa hiukkasen kaivelee vieläkin kun asiaa tässä kirjoittaessa muistelee ;-)

 Koska Puulassa ei virallisesti pitänyt olla järvilohta, teimme tuolloin saalisilmoitukset taimenina, vaikka monet tuntomerkit juuri loheen viittasivatkin. Kuitenkin kalojen pyrstöt olivat aivan lovettomia kuten taimenilla. 

Vuonna -88 olivatkin tapahtumat huomattavasti vähemmissä. En muista tietooni tulleen yhtään kalaa kokoluokassa 6,5-10 kg. Muutamalla kaverilla oli pari "pikajunaa" kiinni. Toisella ainakin paukkui siimat poikki kun rulla tyhjeni. Varmana tietona kuitenkin tuolta vuodelta on yli 12 kg:n verkkokala. 

Nykyisihän Puulassa on hyvä järvilohikanta ja suuria järvilohia on saatu useampia, mutta jälkeenpäin on monesti mietityttänyt mitä nuo kalat tuolloin 80-luvun lopulla olivat ja mikä niiden todellinen laji oli? Eräs tuttuni opiskeli iktyonomiksi ja suoritti kahden kalan päälle lajimääritystutkimuksen. Tulos oli , että varmuudella kumpikaan kaloista ei ollut taimen. Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko llohi tai lohen ja taimenen risteymä. Olivatpa mitä tahansa, tuollaisia pitäisi olla Suomen vesissä enemmän. Kalat olivat iältään 5-6 vuotiaita eli  3. järvivuosi menossa.

 
 

Järvilohi, 8,0 kg, 88 cm. 28.06 -87

Isojen kalojen sarja alkoi 8 kg kalalla. Mielenkiintoisena kalaan liittyvänä tapahtumana muistan elävästi kun olimme telttailemassa Säkkisalon hiekoilla ja pidimme illalla "pienehköt juhlat". Naureskelimme lappalaisten taioille ja kalaloitsuille. Kaikki tekivät omat  kalaloitsunsa. Itsekin tein omani jossa lupasin että "Jos annat Ahti huomenna 8 kg lohen niin en ota yhtään alle 45 cm lohta tänä vuonna". Aamulla sitten heräsin teltasta pää kipeänä ja koetin herätellä kaveria - tuloksetta. Oli kuulemma liian huono olo... Ajoin pari sataa metriä ja laskin uistimet pyyntiin. Kun sain kaikki siimat suoraksi laitoin tupakiksi ja totesin ettei ollut aivan paras olo kyllä mullakaan.. Olo parani silmissä, kun takilavapa laukesi ja otin vavan  käteen - ei mitään. Samassa pärähti potkurivirta uistin, jota kala veti 3-4 metriä; taas vapa kouraan ja sitten tuntui että kiinni on! Kala veti 6500 Ambassadorilta (tietysti otti pienimpään, kaikki muut rullat 7000 sarjaa) siimaa yhtä kyytiä niin että puolan pohja alkoi näkymään. Sitten pysähtyi siiman meno. Vaikka siima menikin kokoajan suoraan taaksepäin, loikkikin kala jo suoraan veneen sivulla. Siima ei yksinkertaisesti leikannut vettä ja pysynyt kalan mukana vaan kulki ikäänkuin putkessa.  Tämä on ollut Suomen uistelukaloistani ehdottomasti paras taistelukala: kala kävi pinnassa kaikki ilman suunnat läpi ja alkoi sen jälkeen kiertää lyhyessä siimassa venettä, jonka jälkeen se alkoi sukeltaa pohjaan suoraan veneen vierestä. Oli aika hullu tunne kun rulla huusi ja siima osoitti suoraan alaspäin veteen. Kaikki päättyi kuitenkin kalan kannalta huonosti ja sain koukattua sen veneeseen. Ja sitten täyttä vauhtia rantaan huudon kanssa! Voin vakuuttaa että kaveria hiukkasen harmitti, kun ei lähtenyt mukaan... 

   

Seuraava parempi kala oli 6, 7 kg, naaras. Taistelu haluiltaan kuitenkin vain häivähdys edellisestä. Saman oloinen kuin tänä kesänä saamani 5,2 kg taimen, myöskin naaraspuoleinen. Tarkemmin miettien  urospuoleiset lohikalat ovat antaneet kovimman vastuksen, niin virtaavassa kuin seisovassa vedessäkin.

Järvilohi, 6,7 kg 79 cm. 30.06 -87

Järvilohi, 7 kg 81 cm. 05.07 -87

Oma veneeni kärsi myrskyssä ja oli telakalla, joten olin kaverini kyydissä kun saimme tämän 7 kg kalan.

Sitten tärppäsi kunnolla... Oltiin kaverin Maken kanssa kalalla - molemmat omilla veneillä, kun otti kala laitavapaan kiinni. Kala veti kymmenkunta metriä siimaa ja pysähtyi... ajattelin että varmaan parikiloinen -  kaarran U-käännöksen ja otan samalta laidalta kyytiin (tuolloin ei plaanareista ollut juuri kuultukaan). Make huuteli la-puhelimeen: "Onko kokoja?"  Olin päässyt ajamalla noin 10 metrin päähän kalasta (runkosiima nousi vedestä ja kärkitapsi näkyi) kun kala äkkäsi veneeni ja todellinen koko alkoi hahmottumaan. Make naureskeli jälkeenpäin että oli ollut hienoa kuunnella lälläristä kun räikkä huuti ja allekirjoittanut siihen päälle että "tää on h..vetin iso..." Siinä tuli sitten kiire nostaa muut vehkeet ylös - tuultakin oli ihan kohtalaisesti. Saatuani muut vavat jo ylös tuli lohi ensimmäisen kerran veneen vierelle. Kone kävi tyhjä käynnillä  ja lohi ui veneen vierellä metrin päässä ja metrin syvällä, mutta kuitenkin siten että näin sen selvästi. Siinä ei ollut nostokoukusta, jossa metrin varsi, paljoa apua. Ei voinut kuin odottaa ja pelätä mitä kala keksisi tehdä. Koetin pakottaa sen uimaan. Tömistin veneen pohjaa - ei vaikutusta. Kiristin varovasti vavalla lähemmäksi - kala tuli vähän matkaa, mutta veti heti takaisin samaan paikkaan. Tiesin että nyt kello kävi kalan eduksi, mutta sen hermot pettivät onneksi ensin. Olin avannut rullan jo valmiiksi ja pidin peukaloa rummulla peläten nopeaa riuhtaisua. Silloin näin kun pyrstö lennähti toiselle puolelle ja myötäsin jo valmiiksi vavalla kun kala oli liikkeessä, syöksyi veneen alle ja samalla toiselta puolelta ilmaan. Sain nostettua siimat keulan puolelta ylös ja kaikki hyvin. Kala ui lenkin ja palasi samalle puolelle samaan paikkaan takaisin! Nyt olin jo hätävarjelunliioitteluna sammuttanut koneenkin ja nostanut sen ylös. Ja kuinka ollakaan, lohi päättikin vaihtaa puolta juuri moottorin kohdalta. Seurasi pieni kierros ja kalan fysiikka alkoi pettää. Onnistunut koukkaus ja juhlimiseen oli aihetta!  

Järvilohi 10,125 kg (veret laskettuna), pituus 88 cm, ympärys 60 cm. 04.09 -87.

Oli kieltämättä unohtumaton vuosi, jonka varmaan itse muistan kiitollisena niin kauan kuin jaksan kalastusta harrastaa. Tuon 10 -kiloisen jälkeen hetken pelkäsin, että vieläkö  järvikalastus jaksaa kiinnostaa kun tietää että on tilastollinen mahdottomuus lyödä omaa ennätystään, mutta kyllä kummasti räikän ääni laittaa edelleenkin  pyörähtämään äänen suuntaan :-)  

Vuonna -89 vaihdoin Terhin Yamarin 435 BF:ään, jossa oli 40 hv:n Yamaha. Tälle paketille tulikin yli 1000 tuntia mittariin ennen kuin siitä luovuin.

"Normaaleita" Puulan taimenia heti jäiden lähdön jälkeen.




Myös uistelukilpailuja tuli kierrettyä noihin aikoihin, mutta homma ei tuntunut oikein mielekkäältä vaikka sponsorituki olikin kunnossa. Itse olisin enemmän ollut suuntautunut nykyisin järjestettävien kalastustreffi-tyyppisten tapahtumien suuntaan, joissa näkee tuttuja ja on muutenkin rennompi meininki.

Oma uisteluharrastus hiipui Puulan jättien katoamisen myötä ja aloinkin enemmän käymään merellä sekä Tenolla. 



Meritaimen ~3 kg
Vuosikymmen vaihtui, Puulan kalakanta oli aikaa sitten "normalisoitunut" ja sama hiekkalaatikko alkoi tuntua ahtaalle. Merikalastus alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Merellä kalareissut suuntautuivat usein Loviisan suuntaan, jossa oli myös uisteluseuramme Jussin Vedon vuokraama mökki. Lähistöllä on myös kuuluisa "Atomin lauhdeallas", joka on uistelijoiden suosima paikka.

Paras uistelukalani mereltä on tämä 8,5 kg:n meritaimen, joka tuli sopivasti syntymäpäivänäni... Kala tuntui olevan tuolloin todella matalassa ja olimme saaneet jo ties monnennen maapallo tärpin kun "taas jäi pohjaan !" - ainakin kaverini Pasin mielestä. Ei muuten oo pohja, sanoin vapa kädessä Pasille, joka edelleen sitkeästi väitti tapahtumaa pohjakosketukseksi. Vasta kun kaarsimme veneellä kohti paikkaa johon uistin oli jäänyt, alkoi "pohja" väistää meitä.... Vartti tunnin päästä koukkasin sitten "pohjan" kyytiin :-) 

Meritaimen 8,5 kg, 08.11.92


Myös Kustavissa tuli joskus käytyä, josta viereisen kuvan 5 kg:n taimen